RistoPihlajaniemi

HONK VAAN!

  • HONK VAAN!

Se oli viime perjantaina, rupes ottaan kaaliin eka kerta 6 kuukauteen, mut ystävä poisti luvatta tututuksen.

Nyt palaan, eläydyn.

 

Se alkoi 60-luvulla, Heikki ja Kaija, TV-sarja tulvillaan arjen lämpöä, elämän eheyttä, somaa erilaisuuden rikkautta ilman kärjistyksiä, jotka tänään syntyvät mitättömimmistä syistä ja päättävät ihmissuhteen niin ystävyydessä kuin rakkaudessa.

Netissä vilahti T. Island, jonka nimeä en oksentamatta osaa kirjoittaa, saati olisin sekuntiakaan katsonut (Tiedän, tiedän, et sinäkään, hyvä.). "Joonas pannu jotai vitu vittuu".

Elämää, ihmisiä ja ihmissuhteita repivät, halveksivat ja pilkkaavat TV-ohjelmat ovat parissa vuosikymmenessä aivolianneet Suomen päitä tyhjiksi välittämisestä ja rakkaudesta, toimivasta yhteisöllisyydestä, kaatopaikanneet tilalle narsistista räkää tunneasteikon alapäästä, löyhkänneet kukkivaa elämää mädäksi juustoksi, moraalin ja eettiset arvot vakavaksi peräsuolisairaudeksi. Riittääkö?

Kiitos Espanja, uusi katolinen kotimaani.

Olen joskus ääneen toivonut, että 60-luku palaisi. Se on palannut. Pian vuosi ilman ainuttakaan väkivaltaohjelmaa TV:ssä (uutiset erikseen). Käytössäni ovat vain Espanjan ilmaiskanavat, joita piisaa.

Jos täällä jonain iltana, joltain kanavalta, yllättäen lähetettäisi T. Paskland, kadulla olisi minuutissa miljoona ihmistä vaatimassa se pois lapsille ja aikuisille yhtä sopimattomana. Ja mekkala jatkuisi niin kauan, kun T. Paskland on pyyhitty pois. Olen nähnyt, olen kokenut, kupillisen kulttuuria, välittämisen ja ystävällisen käytöksen kulttuuria sisäistänyt.

Mekkala ei ole tarpeen. Tuottajillakin on moraali.

Torstaisin olen katsellut, kuinka "aivopuhdistusta" tehdään hauskasti ja lämpimällä sydämellä:

Piilokamera: Sivulliset joutuvat kohtaamaan tilanteen, jossa heikompaa kohdellaan epäoikeudenmukaisesti tai kiusataan.  Espanjalaiset! He puuttuvat tilanteeseen, eivät hyväksy toisen huonoa kohtelua eivätkä pelkää. Tämä täällä opetetaan lapsille. Sivulliset sankarit kutsutaan ohjelmaan, yhteiseen hauskanpitoon. Meitsiä kosketti, tippa tirahti. Hyvä olo.

Me suomalaiset, useimmat meistä, katsotaan toiseen suuntaan, kipitetään pois, pakoon. Me pelätään. Minä en, mutta enhän ookkaan enää vuosiin ollut kunnon suomalainen.

Intelligentit lukijani huomaavat, että yksityistän yleisen. Kyse on kansakunnan kulttuurin arvomaailmasta.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Sen verran sinussa on vielä perisuomalaisuuutta, että haluat kirjoittaa blogin, jossa ylistät kuinka paljon parempia ulkomaalaiset ovat meihin verrattuna. Hehän tekevät kaiken oikein ja suomalaisille kelpaa kaikessa vain oppipojan rooli.

Risto Pihlajaniemi

Kiitos Juha. Yhdyn kyllä mielipiteeseeni, mutta en menisi ihan noin pitkälle.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Taidat kuitenkin katsoa suomalaisia TV-ohjelmia, kun tiedät mitä kanavilta tulee ja arvostelet sitä mitä tulee. Jos taas arvostelet ilman, että olet katsonut, syyllistyt jotenkin sellaiseen mihin moni muukin maamiehemme. Lukematta kirjaa, katsomatta teatteria tai TV-ohjelmaa, usein arvostellaan, suomalaista lie sekin vai olisiko sekin osa espanjalaista kulttuuriasi.

Hämmentävää, että käyt noin rajusti arvostelemaan. Niin toki teki ystäväkin, joka muutti Espanjaan. Ehkä se maa altistaa johonkin, mistä emme halua edes tietää.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kompleksikkuus voi näyttäytyä vuoroin sekä ylemmyyskompleksina että alemmuuskompleksina. Syrjäisessä Suomessa on kautta aikain haluttu tietää mitä ulkomaalaiset meistä ajattelevat. Kaikkein selkeintä jaottelu suomalaisiin ja ulkomaalaisiin on vähemmän koulutettujen ja vähän maailmaa nähneiden keskuudessa.

Tuo kompleksikkuus voi näyttäytyä "persuiluna", jolloin kaikki muut ja kaikki vieras on jotain outoa tai typerää, jolle olisi paras antaa potku takapuolelle. Tai sitten se näyttäytyy totaalisena alemmuudentuntona, jolloin kaikki, mikä jossain muualla on toisin, on ilman muuta fiksumpaa ja sellaista, mikä meidän pitäisi oppia.

Kun on tarpeeksi paljon maailmaa nähnyt ja aidosti eläytynyt erilaisiin kultuureihin paljon syvällisemmin kuin turistimatkojen tai Espanjan aurinkorannikkoelämän kautta, saavuttaa jossain vaiheessa tietynlaisen kosmopoliiittisen tason, jolloin voi heittäytyä nauttimaan hyvistä asioista kaikissa paikoissa. Jopa Suomessa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Hyvin toit esille tärkeän asian. Olen ihmetellyt miten nurkkakuntaisesti asioihin voidaan täälläkin suhtautua, vaikka suomalaiset matkustavat runsaasti. Tietysti kieliä taitamattomana ei välttämättä toisista kulttuureista saada tietoa muun kuin näköhavaintojen verran ja ehkä hiukan turistioppaan kautta.

Risto Pihlajaniemi

Kyllä, Irja. Sait kiikkiin! Arvostelen katsomatta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Niin juuri. Ihan tyypillistä. Tänään juuri syksyn Kanarian matkaa olemme olleet suunnittelemassa. Sinne lämpimään perheen voimin. On jotain mitä odottaa. Toki Amsterdam kutsuu tässä välissä. Onhan täällä paikkoja, joissa ei vielä ole tullut käytyä ja kavereita ympäri maailmaa. Onneksi on face book ja ystävät sitä kautta lähellä.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Kanaria on (myös) kulttuurikohde. Rohkenen udella: mille saarelle aiot? Minä en ole vielä "valloittanut" El Hierroa enkä La Palmaa, mutta muista on jo rasti ruudussa Lobosia ja La Graciosaa myöten.

Risto Pihlajaniemi

Juha Kuikka! Ylevin ikinä lukemani virke.
Nöyrimmästi kunnioitan. Sydämellisin kiitos ja onnittelu.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Sinä et, en minäkään, mutta me emme olekaan "me suomalaisia".

Käyttäjän anmarisalmela kuva
Anmari Salmela

Kiitos Risto. Hyvä kirjoitus, terävä kannanotto, aiheellinen yleistys. Ja varmasti tiedät, koet, mistä puhut.

Risto Pihlajaniemi

Kiitos rohkeudesta Anmari.
Muistoissani Suomi on kaunis, rakas ja todellinen.
Ei pyhä, ei koskematon.
Älyllistä elämää on.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset